On se kyllä varsinainen peijakas! Kaikenlaista sitä elämässä tulee tehtyä, mutta että ihan blogin kirjoittaminen. Aivan käsittämätöntä. Kirjoittaa nyt nettiin toinen toistaan turhempia tarinoita siinä toivossa, että jotain muka oikeasti kiinnostaisi.
Tilanne on kuitenkin se, että äidinkielen YO-kirjoitukset lähestyvät, ja kirjoitustaidon kehittäminen & ylläpitäminen ovat nyt jos joskus ajankohtaista kauraa. Ja tuntuuhan tämä "muille kirjoittaminen" paljon järkevämmältä, kuin kirjoittaa tarinoita äidinkielen vihkoon, jonka sitten nukkumaanmennessä sulkee pöytälaatikon uumeniin. Kun kirjoitukset ovat ohi, saatan hyvinkin sulkea koko roskan ja kiistää kokonaan kirjoittaneeni sitä. Tai toisessa tapauksssa jään pahasti koukkuun ja siitä tuleekin minulle ylitsepääsemätön pakkomielle, joka seuraa minua läpi elämäni.
Äidinkielellisistä syistä olen päättänyt toteuttaa blogini ehkä hieman ärsyttävästi virallista kirjakieltä käyttäen. Olkaapa siis hyvät, nauttikaa ja ärsyyntykää. Aikomus ei ole rajata blogia vain tiettyihin asioihin, vaan haluan kirjoittaa monipuolisesti minua kiinnostavista arkisista asioista. Tältä erää peijakas kuittaa ja jää miettimään seuraavan päivityksen aihetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti