Hävytöntä touhua

Katsoin tässä näin Tapaninpäivän ajanvietteeksi elokuvan Snatch -Hävyttömät. Eräs henkilö oli tätä kovin kehunut ja jopa sanonut maailman parhaaksi elokuvaksi, joten odotukset olivat hyvinkin korkealla. Mutta jo elokuvan alkumetreillä saattoi huomata, että eihän tämä nyt kuitenkaan taida yltää sinne henkilökohtaiseen top kymppiin asti.

Kyseessä on siis rikos/komediaelokuva vuodelta 2000, jonka on ohjannut Guy Ritchie. Ohjaaja ei itselleni ainakaan sano mitään, ja näyttelijätkään eivät kovin tuttuja ole. Poikeuksena täytyy kuitenkin mainita tuo vanha ketku Brad Pitt, joka veti roolinsa mustalaisnyrkkeilijä Mickeynä erittäin uskottavasti ja viihdyttävästi, sekä Transporter -elokuvista tuttu Jason Statham.

Elokuvan juoni on yleispiirteittäin melko sekava ja se koostuu monesta eri tarinasta. Päähenkilöitäkin on useita, ja elokuvassa edetään niinsanotulla "ympäri mennään, yhteen tullaan" -meiningillä. Lopussa tarinat siis yhdistyvät toisiinsa ja kaikkeen löytyy jonkimmoinen järki. Jos sitä tässä elokuvassa ylipäätään on. Lyhyesti sanottuna elokuvassa juostaan arvokkaan 84:n karaatin timantin perässä, kun taas toisaalla järjestetään laittomia nyrkkeilyotteluita ja uhkapelejä.

mustalaisnyrkkeilijä Mickey (Brad Pitt) esittelee palkkioksi haluamansa asuntoauton kuvaa promoottori Turkishille (Jason Statham) ja tämän apurille Tommylle (Stephen Graham)

Vauhtia ja toimintaa elokuvassa on kyllä riittämiin. Käsikirjoitus myös toimii hyvin, ja huumoria on saatu mukaan riittävästi, välillä tosin mopo on karannut käsistä oikein kunnolla. Henkilöhahmot ovat myös hyvin mielenkiintoista, ja on viihdyttävää katsella, mitä kaikkea he ovat valmiita tekemään rahan eteen. Vaikkei tämänkaltainen tyylilaji lukeudukkaan suosikkeihini, on silti todettava, että tälläinen läskiksi vedetty vauhtikomedia toimii. Oikein hauskaa aivot narikkaan -viihdettä.