Joulu on täällä. Ja muuallakin. Ehkä kaikkialla. Taas. Mutta kohta se on jo ohi. Peijakas.
Iän lisääntyessä voi huomata, että joululla ja sen merkityksellä on tapana muuttua. Enää se ei tunnukaan yhtä jännältä, kuin silloin kersana, jolloin sitä odotettiin kuin kuuta nousevaa. Nykyään joulukalenterin luukkujen avaaminenkin unohtuu, ja koko joulun odotus jää paljon vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi itse hädin tuskin muistineilen herätessäni, että on jouluaatto. Lisäksi kaikenlainen mystisyys ja muu "joulumieli" ovat kai matkustaneet lomalle ja sinne sitten jääneetkin.
Ennenkaikkea joulu on markkinajuhla. Kaupoissa käy aivan jäätävä ruuhka, kun ihmiset poukkoilevat ympäriinsä tapellen siitä, kuka saa suurimman kimpaleen kinkkua. Liikkeiden toimitusjohtajat taas hykertelevät innosta kuullessaan kassakoneiden kilinää. Tai siis pankkikorttien viilausta, eihän kukaan nykyään käteistä käytä. Kaiken lisäksi joulupukista on tullut kaupallisuuden symboli, mikä laittaa tietysti miettimään, onko oikein käyttää maagista ja koko maailman tuntemaa hahmoa nylkemään ihmisiltä rahaa. Mutta onhan se totta, että lahjat (jotka yleensä kaupoist rahalla ostetaan) kuuluvat etenkin lasten jouluun ja luovat hyvää mieltä. Mutta odottakaas vaan alennusmyyntejä. Kohta on helvetti irti.
Sitten vielä se kuuluisa ruoka. Näin jouluna on tapana syödä runsaasti, ja joulun jälkeen moni tuutti pursuaakin yli äyräiden jouluherkkuja. On suklaata, soosia, läskiä. marmelaadia, puuroa ja tietenkin kinkkua. Laatikoista puhumattakaan. Mutta miksi jouluna täytyy syödä niin paljon? No, tämähän tapa on tietysti peräisin historiasta nälkämaan ajoilta. Köyhissä talonpoikaisperheissä elettiin hyvin niukalla ruoalla koko vuosi. Vuodessa oli yksi päivä, jolloin ruuan kanssa ei kitsasteltu, vaan kaikki saivat syödä niin, että mahat turposivat ja napit irtosivat. Se päivä oli tietysti joulu, tuo luvattu ruoan ja yltäkylläisyyden päivä, ja perinne on jatkunut näihin päiviin saakka.
Itse olen kyllä kova jouluruoan (ja ruoan yleensäkin) ystävä, mutta kun on viikon ajan ahminut samoja jouluruokia, pärjää hyvin seuraavaan jouluun asti. Tosin kinkkua voisi kyllä useammin olla tarjolla, tietysti sinapin kera.
Näihin täyteläisiin tunnelmiin lopetan tämänkertaisen tarinani. Lisäksi haluan toivottaa teille kaikille tasapuolisesti rasvantäyteistä joulun aikaa! Muistakaa syödä, laihduttaa ehtii myöhemminkin.
Jooo et oo ainut joka on huomannu tän kaupallisuuven! On ihan järkyttävää miten rahaa käytetään vaikka mihin turhaan - ja miten mainokset auttaa asiaa. Siis joululahjoilla on ennen tarkotettu jotai puuhevosta tai nukkee, jotain pientä ja sellasta, että kaikki saa siitä osasa. Nyt tavara on a) mahollisimman halvalla tuotettua, b) mahollisimman kalliilla myytyä ja c) mahollisimman turhaa. Mun mielestä paras lahja on sellane, joka on joko itetehty tai pienellä rahalla ostettu - ja jossa on tunne mukana. Aina se tunne. On ihan turha ostaa jotai rojua joka jokatapauksessa jää nurkkaan pyörimään.
VastaaPoistaJoo ja ruuasta puhumattakaan. Mun suhde joulukinkkuun on ehkä sanomattakin selvä mutta en vaan voi käsittää sitä tehotuotantoteurastusta mitä joulukinkkutuotanto on. Ihan käsittämätöntä. Ja se kilpailu että kenellä on hienoin ja isoin kinkku, ai teillä oli tollane potkakinkku, meilläpä oliki iha viljapossun juhlakinkku. Ihan kamalaa.
Ja sitte vielä ko jos olis jotai asiaa johonki ni jouluna on aina kamalan huono keli (ihan niinku juhannuksenaki) eikä sillon mahu yhtää mihinkää. Jos sattuu loppuu lyijyt kynästä just koeviikolla ko on kaks koepäivää vielä enne joulua jälellä ni siinäpähä lähet ostaa lyijypaketin tiimarista jossa jonotat puoltuntia ko likinäköset vanhat ihmiset on sielä ostelemassa kaikkia vihkoja ja kyniä huutaville pikku kersoilleen koska nää niitä nii kovasti haluaa. Tai on halunnu. Hell yeah.
Näin paljon tykkään joulusta. :D Toivottavasti joku muu sentää osaa arvostaa sitä vähän enemmän.