Virpomisvitsaus

Palmusunnuntai. Päivä, jolloin tarinan mukaan eräs hippiäinen ratsasti aasilla Jerusalemiin, jossa ihmiset laskivat palmun oksia tielle kunnian osoituksena. Perin vinkeä tarina, uskokoot ken tahtoo. Sen verran tämä kertomus on kuitenkin maalliseen elämäämme vaikuttanut, että erityisesti pienillä ihmisillä on tapana kiertää näin palmusunnuntaisin ovelta ovelle pajun oksia heilutellen.

Tämä aamu meinasi alkaa ennenaikaisella sydänkohtauksella, kun nuo pienet noidat kymmenen aikaan ovikellolla minut herättivät. Eihän siinä mitään, onhan tuo mukavaa, kun toivottavat terveyttä tulevalle vuodelle. Mutta jotain tässä touhussa on kuitenkin pielessä.

Muistan kyllä, kuinka silloin pienenä odotettiin innolla pääsiäistä ja virpomista. Tiimarissa käytiin valitsemassa iso kasa koristeita ja pajuista poimittiin ne oksat, joissa kissat olivat kaikkein suurimpia. Kotona sitten tuntitolkulla työstettiin toinen toistaan muhkeampia vitsoja. Palmusunnuntain koittaessa pukeuduttiin niin viimeisen päälle noidiksi ja hymy korvissa kierrettiin karkin perässä naapurustoa. Ja jokainen antoi oman vitsansa aina vastineeksi palkkiosta.

Mutta mitä on tapahtunut? Mikä onkaan nykyään tärkeintä virpomisessa? Ilmeisesti juurikin se karamellien kerjääminen. On kerrassaan pöyristyttävää, kuinka viisihenkinen porukka tulee, mutisee hätiköidysti lorun ja antaa palkkiota vastaan YHDEN vitsan. Olivat sentään viitsineet laittaa siihen jopa kaksi sulkaa koristeeksi. Tämä antaa tietysti aivan uudenlaisen kuvan virpomisesta ja kyseenalaistaa sen pohjimmaisen tarkoituksen.

Ilmeisesti lapset oppivat hyvinkin nopeasti, kuinka elää tässä nykyajan materialistisessa maailmassa. Miksi nähdä paljon vaivaa karamellien eteen, kun sama saalis hoituu vähemmälläkin panostuksella? Se on sitä tehokkuutta! Lisäksi virpominen tuntuu olevan vain tekosyy, jonka nojalla lapset saavat ylimääräisen karkkipäivän. Kyllä se on varsinainen vitsi.

Jos nyt koittaa jotain positiivista tästä löytää, niin eipähän niitä vitsoja tullut ainakaan montaa maljakollista. Roskiinhan nuo menevät kuitenkin. Ja pääsinpäs sentään eroon niistä kuivuneista karkeista, jotka kaapin pohjalla lojuivat. Niin oikein mahtavaa palmusunnuntaita teillekin.