No niin, näin on nettitikku viimeinkin kantautunut luokseni välikäsien kautta. Eläköön, pääsen taas Facebookiin, päivät ilman sosiaalista mediaa ovat hermoja raastavia. Ja auttaahan netti myös pysymään perillä maailman menosta; ainoat uutiset, joihin olen törmännyt, ovat olleet iltapäivälehtien etusivut kaupareissuilla poiketessa.
Tivoli on siis nyt rantautunut Lahteen, ja parin päivän työskentelyn jälkeen laitteen ovat jo kasassa. Huomenna onkin sitten avajaispäivä, ja työtehtävät saan tietää aamulla. Tähän asti työ on ollut mukavaa ja mielenkiintoista, mutta myös rankkaa ja haastavaa. Tuo laitteiden kasaaminen kun ei aivan sitä maailman helpointa hommaa ole.
Aamuisin on herätty seitsemältä tai kahdeksalta ja ruvettu painamaan noin yhdeksäntuntista työpäivää. Iltaisin olenkin sitten soitellut kitaraa ja tehnyt
pitkän kävely/kauppareissun. On hieman outoa, että yhtäkkiä kaikki elintarvikkeet joutuukin ostamaan itse eikä jääkaapissa ole ruokaa automaattisesti. Ensimmäinen kauppareissu oli kyllä melkoista pyörimistä. No, tässähän sitä jo totuttelee omilleen muuttamiseen. Kenties viisain neuvo, mitä isäni on minulle opettanut, on "osta aina tarjouksesta", ja tätä olen tosiaan noudattanutkin. Voi veljet, siinä säästää pitkän pennin.
Tästä päästäänkin asumiseen. Asun siis muutaman neliömetrin kokokoisessa kopperossa, joka on rakennettu rekan peräkärryyn. Melkoisen pieni ja ahdas paikka asua, mutta kyllä tähän tottuu aika hyvin. Laitan myöhemmin kuvia, nyt olen aika väsynyt. Tämä työ imee kyllä mehut aika tehokkaasti.
Työtä on siis joka päivä, ja lomapäiviä saa alkaa käyttä vasta toukokuun puolenvälin paikkeilla. Viikonloput eivät siis hyppää esiin yhtä voimakkaasti kuin arkielämässä. Näin viikonloppuisin ei myöskään ole varaa juopotella, ei pelkästään rahan takia, vaan aamuisten puhallusten. Ei ole myöskään mahdollista lähteä ajelemaan kavereiden kanssa. Perjantain saapumisesta on siis muistutettava itseään jollain muulla keinolla. Siispä söin tänään tarjous-munkkipossun ja ostin Billy Joelin Pianoman levyn. Kelpaa tämä näinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti