Viiksekkäät veijarit

Jos kyseinen otsikko aiheuttaa teille lukijoille mielikuvan meksikolaisista amigoista, jotka ponchot päällä ratsastavat auringonlaskuun, Super Mariosta tai VR:n konduktoorista nimeltä viiksi-Pete, voitte olla huoletta. Niillä ei nimittäin ole minkäänlaista yhtymää tämänpäiväiseen tekstiin. Nyt keskitytään nimittäin kotieläimiin.

Seuraavalla tekstillä ei ole minkäänlaista tekemistä tämän kuvan kanssa.

                                Nöpö, Napsu ja Nappula

Haluaisin siis esitellä teille nämä veikeät lemmikkimme, gerbiilit. Pikkuiset veijarit saapuivat meille kutakuinkin vuosi sitten, jolloin ne Keljon Faunattaresta kävimme hakemassa. Silloin ne olivat aivan pieniä, juurikin sen ikäisiä, kuin ne aikaisintaan saa omistajille luovuttaa. Mutta valitettavasti kaikki kasvavat, niin myös nämä eläimet. Niistä onkin tullut varsin valtavia, ja ruoan kulutus on jäätävän suurta.


Nimesimme pienet jyrsijät leikkisästi nimin Nöpö, Napsu ja Nappula. Yleisesti käytämme kuitenkin koko kööristä yksinkertaisesti vain nimeä Hiiret. Tämä saattaa hyvinkin pitkälti johtua siitä, että ulkonäollisesti gerbiili muistuttaa paljon tavallista hiirtä. Ulkonäkö voi kuitenkin olla hämäävä, sillä suvullisesti näillä eläimillä on hyvin vähän tekemistä hiiren kanssa. Gerbiilit ovat enemmänkin sukua myyrälle, ja virallisempi nimi niille onkin hyppymyyrä.

Napsu

Luonteeltaan nämä pienet veijarit ovat melko anarkisteja. Ne syövät kaiken, mitä terraarioon laittaa. Terraarion ovien tai juomapullon paukuttaminen seinää vasten on myös hyvin tavallista, ja tästä johtuva mekkala on yllättävän suuri. Eikä tuo pahvien rouskuttaminenkaan mitään hiljaista puuhaa ole. Kapinafiiliksellä varustetut työmyyrät ovatkin useasti valvottaneet öisin pikkuveljeäni, jonka huoneessa ne asustavat. Gerbiilin päivärytmi ei nimittäin ole samankaltainen kuin meillä ihmisillä. Ne elävät suurinpiirtein neljän tunnin yö-päivä jaksoissa.

Lemmikkieläimenä gerbiili on varsin helppohoitoinen. Asuinpaikaksi gerbiilille käy hyvin terraario, jonka pohjalla on eläimille tarkoitettua purua. Terraario kannattaa pestä perusteellisesti vähintään kerran kuukaudessa, samalla purut on myös vaihdettava. Eläimille on tarjottava lisäksi myös jonkin sortin mökki nukkumista varten ja paljon viihdykettä. Muunmuassa puusta rakennetut tasot ovat omiaan tähän tarkoitukseen. Muovia ei suositella, sillä gerbiilit ovat varsinaisia kaivinkoneita ja saattavat hyvinkin nopeasti syödä kyseisestä materiialista valmistettuja esineitä. Ja muovihan ei luonnollisesti edistä mahan hyvinvointia. Oksia, pahvia ja vessapaperirullia kannattaa myös tarjota runsaasti, sillä niiden rouskuttaminen on gerbiilien elämäntyötä. Melko yksinkertaista elämää, sanon minä.

Nöpö

Ruuaksi gerbiileille käy eläinkaupasta saatava gerbiilinmuona tai ruokapelletit. Silloin tällöin on hyvä antaa myös jotakin tuoretta, kuten kurkkua tai porkkanaa. Erityistä herkkua gerbiileille ovat auringonkukansiemenet ja pähkinät, mutta rasvaisuuden takia niitä ei pidä antaa kovinkaan paljon. Syömisen vastapainoksi gerbiilit tarvitsevat myös "urheilua", eli säännöllisin väliajoin ne on päästettävä huoneen lattialle juoksentelemaan. Siellä ne sitten leikkisästi vipeltävät ja ottavat välillä vähän painimatsia toistensa kanssa.

Nappula

Helppohoitoisuutensa ja aktiivisuutensa vuoksi gerbiilit ovat hyvin yleisiä lemmikkieläimiä. Täytyy myös sanoa, että niiden vipellys tarjoaa paljon iloa päivää. mainittakoon vielä, että lemmikeiksi ne ovat myös varsin edullisia, hinta pyörii 20-30€:n paikkeilla. Vaikka eihän eläintä tietenkään hinnan perusteella hankita. Gerbiili on myös laumaeläin, joten niitä on hankittava aina vähintään kaksi, mielellään vielä samasta poikueesta.