Kiittämättömyys on maailman palkka

"Bussi tuli taas myöhässä, helvetti ku oli paskaa ruokaa taas, en saanu taaskaan kaikkee mitä halusin..". Maailmassa on havaittavissa runsaasti silkkaa marinaa suuremmalla mittakaavalla katsottuna mitättömistä asioista. Ihmiset keskittyvät vain omiin haluihinsa, työntävät päänsä syvälle perseensä uumeniin eivätkä osaa katsoa ympärilleen. Kaikki se, mitä meillä on, tuntuu jäävän puutteiden varjoon, mistään ei osata iloita.

Elämän perusarvoja, kuten ihmisoikeuksia, vapautta, perhettä, kotia ja jokapäiväistä ruokaa pidetään itsestäänselvyyksinä, joista ei osata enää nauttia. Välillä olisi hyvä kääntää pää vähempiosaisia kohti. Kuinka ihmeessä ne, joilla kyseisiä asioita ei vakiona löydy, selviävät arjen hämäristä hetkistä? Ovatko hekin aivan maansa myyneitä, kun linja-auto saapuu hetken myöhässä tai kun nakkikioskin jono mutkittelee kymmenien metrien mittaisena? Ampuvatko he aivonsa pihalle? No, ehkä joku saattaa niinkin valitettavasti tehdä, mutta suurin osa taistelee. He eivät luovuta, koska on jotakin, jonka vuoksi taistella. Unelma paremmasta tulevaisuudesta. Ja meidän päivämme on pilalla, koska ruisleipä on liian kovaa.

Tottakai ylempi teksti on hurjasti kärjistetty ja liioiteltu. Emmehän me toki aina unohda, mitä meillä on, mutta valituksen määrä on silti päätähuimaava. Valitukselle löytyy kuitenkin syitä. Pieni marmatus hiirenkokoisista asioista on hyvä keino purkaa paineita ja estää näin suuremman raivon muodostuminen. Valittaminen toimii kuten nyrkkeilysäkki. Sitä kun kunnolla mätkii, huomaa taas asioiden olevan ainakin vähän paremmin mallillaan. Turhautuneisuus on luonnollinen osa ihmisyyttä, ja sen purkamiseen on löydettävä oikeat keinot.

Tunnistatko kenties itsesi tästä tekstistä? Minä ainakin näen itseni hyvin selvästi. En tietenkään vain siksi, että teksti on omaa kädenjälkeäni, vaan siksi, että minulla on tapana käyttäytyä juurikin aiemmin mainitsemallani tavalla. Eikä siinä kai mitään väärää ole, ihmisiähän me vain olemme. Muistakaa että valittaminen on ihan okei, kunhan pysytään hyvän maun rajoissa, eikä raivota jatkuvasti samoista asioista. Täytyy myös muistaa pienen pieni ero valittamisen ja mielipiteen ilmaisun välillä. Joka tapauksessa maailma tarvitsee valitusta, mutta kiitollisuutta ei sovi silti unohtaa. Muistuttakaa siis jatkossa(kin) itseänne siitä, mitä teillä jo on, ja ajatelkaa, että jollakin saattaa mennä vielä huonommin. Kyllä se päivä siitä paranee. Lopuksi vielä Michael Monroen asiayhteyteen sopiva kappale.

"I used to whine and I used to complain, but we've all seen a little rain"