Lukijoiden pyynnöstä seuraavassa tekstissä kerron hieman äskettäin toteutetusta matkasta Kokkola Rock Cityyn ja takaisin. Kerron hieman matkan kulusta, meiningistä ja muista ultimaattisista kommelluksista, joita matkaan sisältyi runsaasti. On hieman kyseenalaista, mitkä asiat ovat julkaisukelpoisia, joten yritän pitää asioissa jonkinlaisen kohtuuden ja turvautua rankimpien tapahtumien kohdalla sensuuriin. Joka tapauksessa reissu oli suuri menestys, jota ei valitettavasti pelkin sanoin saa kuvailtua. Seuraava teksti on toiveiden takia valitettavasti hyvin pitkä, mutta koittakaa jaksaa lukea. Kuvia reissulta ei ole kahdesta syystä: a) ei ollut kameraa b) kuvat eivät kuitenkaan olisi julkaisukelpoisia.
Päivä 1
Torstaina 5. päivä Tammikuuta minä, Rässisetä, Campbell, Western Movies ja RockNRoll-mies lähdimme matkaan. Henkilökohtaisuuksien takia näiden ihmisten, tai sitten eläinten, oikeat nimet on tässä tekstissä korvattu hieman kyseenalaisilla ja ehkä mauttomillakin peitenimillä. Aluksi pidimme RocknRoll-mieheksi kutsumaamme kaveria tämän omalaatuisen käyttäytymisen ja hieman vajaavaisen ajattelukyvyn takia reissumme riskitekijänä. Mutta joskus ihminen pelaa silloinkin kun se pelkää, ja niin päätimme ottaa hänet mukaan.
Auton saannin kanssa esiintyi hieman ongelmia, ja jatkuva puhelimen soiminen pitkin päivää vei mielenterveyden lähes romahduksen partaalle. Pääsimme kuitenkin lähtemään, tosin hieman aikataulusta jäljessä, ja suuntasimme heti markettiin ostamaan pakolliset matkaeväät. Autossamme, joka on jo valitettvan vanhaa vuosimallia, ei ollut cd-soitinta, mutta rässimiehen c-kasetit tarjosivat mukavasti viihdykettä matkaan. Tosin RocknRoll-miehen päätön sekoilu ja eläimellinen käytös matkan aikana aiheutti sekä huvittuneisuutta että raivoa. Enimmäkseen raivoa.
Luonnollisesti nälkäkin tahtoo joskus saapua. Se hiipii aavistamatta niskan päälle ja nappaa hellittämättömään pihtiotteeseensa, ja silloin ruoka määrää. Western Movies oli ottanut mukaan tarjouskuponkeja Kotipizzaan, jonne aioimme mennä syömään. Ongelmana vain oli, että ei ollut aavistustakaan, mistä moinen rasvakeittola löytyy. Mutta ei hätää! Eniro 0100100, miten voimme auttaa? Sinne siis soittelin ja hetken puhuttuani miellyttävän kuuloisen naisäänen kanssa saimme tiedon, että lähin tällainen löytyy Kyyjärveltä. Paikalle saavuttuamme paikka olikin valitettavasti mennyt jo kiinni, joten oli pakko turvautua Shellin ravintolan laihaan valikoimaan ja kalliisiin hintoihin. Budjetista on vaikea pitää kiinni kun hinnat ovat valmiiksi yläluokkaisten tasoa.
Kokkolaan ja kerrostaloon, tuohon bileiden keskukseen, jossa kaverimme asunto sijaitsi, saavuimme illalla noin kymmenen aikoihin. Kutsuttakoon tätä kaveriamme vaikka nimellä Isäntä. Matka oli kestänyt pysähdyksien ja kehnon ajokelin takia useita tunteja, ja jano oli jo luonnollisesti valtavan suuri. Mutta ei hätää: Kämpillä bileet olivat jo kovassa vauhdissa ja porukkaa oli runsaasti. Siinä se ilta sitten menikin mukavasti. Täytyy vielä sanoa, että illan parhaat naurut tarjosi erään veijarin kommentti "voinko mää päästä nukkumaan samaan paikkaan ku sää?" Tätä henkilöä tai tilannetta en kuitenkaan paljasta, vaan saatte itse osallistua leikkimieliseen kisailuun ja arvata sekä henkilön että tilanteen.
Päivä 2
Aamu se valkeni ja heräilimme kohtuu aikaisin. Keli oli aurinkoinen ja mitä mainioin, mutta pakkasta oli hervottomat -15 astetta. Kanuunan jäätävä varjo oli laskeutunut RocknRoll-miehen harteille ja tarjosi tilaisuuden harrastaa vahingoniloista läpän heittoa. Hän ei omien sanojensa mukaan ollut nukkunut juuri ollenkaan koko yönä, ja siltä hän kyllä valitettavasti näyttikin. Heräilimme rauhassa ja viihdytimme itseämme Simpsons-maratonilla, jota Subtv näin loppiaisen kunniaksi tarjosi. Vessapaperi oli päässyt illan tiimellyksessä loppumaan, joten perinteinen putkiston tyhjennys ei kämpillä onnistunut. Siispä lähdimme kohtuu pian kohti Kokkolan ABC-liikennemyymälää. Meitä oli kuusi ja auto vain viisipaikkainen, joten yksi henkilö sai luan matkustaa farmarimallisen automme tavaratilassa.
Kesken automatkan juuri ennen ABC:n pihaan saapumista meistä erään sisäinen vuoristorata ottikin käynnistyäkseen, ja heitti makkarakeitot kovassa kaaressa suoraan Alkon pussiin. Melko surkuhupaisaa, juuri takaisin sinne mistä ne tulivatkin. Hetken jo harkitsimme voisiko tavaran mahdollisesti palauttaa kauppaan, mutta tyydyimme heittämään sen roskiin.
Kaupassa käynnin jälkeen heitimme hieman citytouria ympäri kaupunkia. Kokkola oli hyvin miellyttävä paikka kauniine rakennuksineen. Hetken rullailtuamme lähdimme ruokailemaan, tällä kertaa sinne kauan odotettuun Kotipizzaan tarjouskuponkien kera. Pizzan saamisessa kesti melkoisen pitkään ja odotellessamme heitimme vuoronperään läpyskää ja naureskelimme. Paikan katossa roikkui perin huvittava pahvinen lihapulla, jonka ilme muistutti hyvin pitkälti trollfacea, joka sopi kyseiseen tilanteeseen erittäin osuvasti. Lisäksi hyvin huonovointisen näköinen RocknRoll-mies iski jälleen ja rötkäytti taas kunnon pirtelöt Kotipizzan vessaan.
Mahat täynnä suuntasimme kämpille ja laitoimme Family Guyt pöyrimään. Kello ei ollut kovinkaan paljon, vaikka tuntui jo ihan illalta. Niitä siinä sitten katselimme ja mietimme mitä iltaan tulee. Fighting Club -nimisen elokuvankin kerkesimme katsoa samalla kun käynnistelimme iltaa.
Illalla muutama Isännän kaveri tuli kämpille hengaamaan ja siinä sitä meininkiä me sitten keittelimme. Hieman myöhemmin oli tarkoitus lähteä kasaamaan sirkustelttaa yhden kaverin luokse, ja niinpä me sitten lähdimme tarpomaan useita kilometrejä pakkaseen. Satutteneista syistä matka kuitenkin keskeytyi ja käännyimme takaisin etsimään meininkiä jostakin muualta. Kiertelimme kaupunkia ja yhdessä baarissakin piipahdimme, tosin osa meistä heitettiin heti kättelyssä takaisin pakkaseen. Päädyimme sitten nauttimaan purilaiset Luca's nimiselle grillille, joka osoittautui oikein mainioksi ja edulliseksi paikaksi. Samoihin aikoihin Mr. RocknRoll heitti meininkiä ja pyrki tuloksetta sisään kaikkii lähiklubeihin.
Matkalla takaisin kämpille meillä ilmeni kuitenkin ongelma. Yhtäkkiä tuo sama baareihin pyrkivä veijari (yllätys yllätys) teki lastentarhamaisen tempun ja katosi, emmekä löytäneet häntä mistään. Puhelinta tällä jantterilla ei tietenkään ollut mukana, joten minä ja Campbell lähdimme takaisin kaupungille etsimään tätä. Huutelimme ja katselimme, mutta ei kuulunut tai näkynyt. Juottoloiden portsarit osasivat kuitenkin neuvoa kun kysyin ovatko he kenties nähneet ruudullisissa kuteissa kulkevaa rasvatukkaista pellen näköistä henkilöä. "Joo kävi tässä ovella puoli tuntia sitten, kyllä se hengissä on". Noin puolentunnin etsinnän jälkeen löysimme tämän kyseisen karkulaisen erään ravintolan ovelta ja pidimme hänelle äidillisen saarnan, jota hän ei kuitenkaan ottanut ymmärtääkseen, mutta pääsimme kuitenkin lähtemään takaisin majapaikkaamme.
Sinne saavuttuamme pöydän ympärillä istuskeli yllätykseksemme muutama harvinaisen ärsyttävän oloinen kaveri. Nämä pietarsaarelaisiksi osoittuneet ongelmanuoret olivat suustaan hyvin rajuja, ja minähän ryhdyin samantien verbaaliseen sotaan heidän kanssaan. Erityisesti tämä yksi pelle osoittautui suullisilta taidoiltaan ja argumenteiltaan täydeksi nollaksi. Hän muunmuassa vihjaili koko keskustelun ajan välttämään päänauontaa, sillä hänellä olisi taskussaan jotakin "kättä pidempää". Hän kuitenkin puhui itsensä hyvin helposti pussiin ja paljasti vahingossa taskunsa, jolloin tämä "kättä pidempi" esine osoittautui pieneksi taskulampuksi ja tästähän se päänauonta sitten vasta lähtikin. Lopulta kaveri hiiltyi täysin ja kävi käsiksi. Tässä mellakassa sitten hajosi kaapin kahva ja nahkatakkikin repesi hieman. Pienen välikohtauksen jälkeen nämä kaverit kuitenkin tekivät sovinnon kanssamme ja poistuivat kohteliaasti talosta.
Päivä 3
Aamu valkeni jälleen ja talossa haisi Rock n Roll. Lähdimme liikkeelle taas hyvissä ajoin ja suuntasimme Minimanille palauttamaan röydön jäljet ja hankkimaan sapuskaa. Heitimme muut takaisin kämpille, jonka jälkeen minä, Rässisetä ja Western Movies lähdimme kohti Rossoa, sillä vatsamme kaipasivat ravintolaruokaa, ja Western Movies sattui omistamaan lahjakortin kyseiseen mestaan. Siinä matkalla parkkihalliin onnistuin sitten valitettavasti runnomaan erään auton maskin ruttuun. Tämän pienen välikohtauksen jälkeen pääsimme kuitenkin syömään.
Ravintola oli reunojaan myöten täynnä väkeä ja jouduimme odottamaan pöytää. Kauhistukseksemme ruokakin oli ,toisin kuin muistimme, järkyttävän kallista. Sen saaminen kesti ikuisuuden ja se ei edes ollut kummoista. Lopuksi totesimme, että tämä ruokareissu oli kyllä täysi floppi, mutta onpahan ainakin maha täynnä.
Kämpillä taas jauhoimme sitä sun tätä ja katsoimme tuon Al Pacinon klassikkoelokuvan Scarface. Illaksi ajattelimme järjestää maksimaalisen röydön näin viimeisen illan kunniaksi ja kutsuimme porukkaa Isännän pieneen asuntoon. Koska matkaa oli joidenkin kohdalla runsaasti, täytyi heidän turvautua minun kyyditykseen, ja niinpä toimitin porukkaa taloon eripuolilta kaupunkia.
Meininki oli erittäin kovaa ja porukkaa tuli ja meni. Loppuillasta meno yltyi ja osan kohdalla makkarakeiton tuotanto oli hyvinkin runsasta. Tänä kyseisenä iltana jostain kaivettiin myös sanonta "elämä potkii päähän ja panee perseeseen". Hyvin osuvaa. Nukkumaan mennessämme päästimme RocknRoll-miehen tämän omasta tahdosta ja yleisen hiljaisuuden tähden naapuriin nukkumaan. Aamulla sitten saimme kuulla, että tämä jätkä olikin tehnyt reissun toiselle puolelle kaupunkia, kävellyt aamuyöstä useita kilometrejä T-paita yllään, koputellut alaovella pitkään, soittanut meille posteljoonin kännykästä, koputellut tunteja asunnon oveen ja ties mitä muuta. Melkoinen reissu silläkin kaverilla.
Päivä 4
Aamulla se sitten ilmestyi sinne ovelle koputtelemaan, mutta kukaan ei huomannut/jaksanut päästää häntä sisään. Lopulta joku avasi oven joskus kahdeksan aikaan ja siihen ne unet sitten loppuivatkin ja porukka alkoi heräilemään.
Koitimme toipua edellisillasta ja katselimme huviksemme mitä kummallisimpia Youtube-videoita. Kalliorock oli kyllä kova sana. tarkoitus oli lähteä niin, että olisimme olleet Jyväskylässä iltapäivästä, mutta pääsimme lähtemään vasta neljän jälkeen ja jätimme Isännän yksin siivoamaan sotkuntäyteistä asuntoaan.
Koko kotimatkan kuuntelimme samaa Motörheadin kasettia, koska se vain oli niin meininki ja Rock n Roll. Matkalla pysähdyimme taas Kyyjärvellä tarkoituksena mennä taas Kotipizzaan, mutta ihmeenkaupalla paikan pizzapohjat olivatkin loppuneet, joten keksimme sitten muuta syötävää. Samalla vaihdoimme Rässisedän ratin taakse, sillä terävyyteni oli jo täysin romuttunut. Täytyy vielä sanoa kuinka osuvasti meistä yksi jälkitautia poteva henkilö kuvasi oloaan näin: "Tuntuu ku ois ammuttu sialla perseeseen". Kotona olin noin kymmenen aikaan illalla.
Tässä siis oli pieni tarina reissustamme, joka todellakin ylitti odotuksemme. Kaikkia tapahtumia ja juttuja en tässä tietenkään voi kertoa henkilököhtaisuuden ja siveyden nimissä, mutta jotakin makua reissusta tämä tarina kuitenkin tarjoaa. Me kaikki saimme nauttia harvinaisen hyvästä seurasta ja hilpeästä meiningistä. Vaikka RocknRoll-miehen pääsyä mukaan epäilimmekin, tarjosi hän kuitenkin paljon toimintaa matkaan. Western Movies tosin totesi, että kyllä tämä oli enemmän lapsenvahtina olemista kuin lomailua. Kuitenkin kaikki meni loppuen lopuksi hyvin ja aiomme tulevaisuudessakin toteuttaa näitä reisssuja Kokkola Rock Cityyn.
Näin lopuksi vielä päätimme yhteisen idean pohjalta järjestää hieman leikkimielisen kisan teidän lukijoiden kesken. Alla on mainittu mieleenpanuvimpia kommentteja ja lausahduksia reissultamme, ja teidän tehtävänne on arvata kuka meistä sanoi mitäkin ja missä tilanteessa. Mikäli joku arvaa kaiken täysin oikein, on luvassa mahdollisesti palkinto. Vastauksianne voitte tarjota joko tänne tai sitten Facebookiin.
1. "Voinko mää päästä nukkumaan samaan paikkaan ku sää?"
2. Älä älä, kyllä mää tiiän paljonko mun suuhun mahtuu"
3. "Losiin tai Tampereelle"
4."Onneks tääl on naisia, se helpottaa"
5. "Aluks poskihoitoa ja sitte round two"
6. "Ainut jätkä Suomessa jolla on mökkitie kropan molemmilla puolilla"
7. "Kun ei tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa nii se on sitte nitkua"
8. "Täällä haisee Rock n Roll!"
9. "Se ois hyvä jos älykkyysosamäärä ois vähä suurempi ku kengännumero" ja siihen vastaus
"hä?"
10. "Olo on ku ois ammuttu sialla perseeseen"
11. "Elämä potkii päähän ja panee perseeseen"
12. "Sillon ku mää kuulin että ei se muija periaatteessa oo varattu, nii mutta sytty dollarin kuvat silmiin ja nuppi pimeni samantien"
