Eipä tainnut kirjoittaja tulevaa arvata, kun silloin 16-vuotiaana pojankloppina asteli uuden koulun ovista sisään lukiokoulutus mielessään. Valmistuminen tuntui kaukaiselta haaveelta, jota ei suuremmin tullut ajatelleeksi. Vaan nopeasti aika riensi, ja nyt voidaankin vain todeta, että tässä sitä ollaan. Kolme päivää koulua jäljellä, sitten penkkarit, risteily ja lomille. Varsinainen koulu siis loppuu, sen kauan tavoitellun lakin edessä on enää se suuri koetus.
Mutta mikä olikaan se asia, jota kirjoittaja ei arvannut? No tietysti se, kuinka käsittämättömästi koulun päättäminen kurittaakaan lompakkoa! On kaikenmaailman rahareikää, ja lisää tuntuu tulevan jatkuvasti. Täytyy maksaa penkkarirekat, -puvut ja -karkit ynnä muut kertakäyttöiset hauskuudet. Sitten uhkaavasti huojuvaan laskukasaan pamahtaa vielä se abihuppari, ja kronikkakin täytyisi vielä hankkia. Mikäli edustaisin vastakkaista sukupuolta, olisi minun hankittava näihin penkinpainajaisiin vielä kansallispukukin. Huh huh, onneksi olen mies. Lohdutukseksi naisia kohtaan voin kuitenkin todeta, että ei se syksyllä ostamani ylppäripukukaan ihan halpa ollut.
Lopuksi täytyy muistaa vielä se merkittävin rahaimuri. Se risteily. Kuljetuksineen tämän yhden yön mittaisen risteilyn kustannukset nousemat lähemmäs pariasataa euroa. Laivan hintatasoa en rohkene vielä edes ajatella. On pöyristyttävää, miten rahastus voidaan viedä näin pitkälle. Markkinoinnin periaatteet tuntevat tietävät, että hinta määräytyy kysynnän mukaan. Abiristeily on tietysti monille lukion kohokohta, ja onhan se melkoinen once-in-a-lifetime -kokemus. Koko laiva täynnä nuoria juhlahumussa, kyllähän sinne kaikki haluavat, eikä hinnalla siis liene suurtakaan väliä. Mielestäni hinnat ovat silti hieman epäreiluja, ottaen huomioon, että tavallisen risteilyn kykenee maksamaan kaksinumeroisella summalla.
Kuinka pitkälle tällainen rahastus voidaan viedä? Missä tulee raja vastaan? Raja, jolloin opiskelijabudjetilla elävän nuoren lompuuki kokee tuskaisen nälkäkuoleman? Moni on varmasti tuskaillut samaa. Mutta mikäli koulun päättymisestä haluaa tehdä näyttävän, on siihen sijoitettava hieman (ja vähän enemmänkin) pääomaa.
On kuitenkin hyvä muistaa, että eihän ketään pakoteta hyppäämään mukaan tähän rahamyllyyn. Mitkään mainituista kustannuksista eivät ole absoluuttisen pakollisia, halutessaan valmistumisesta voi suoriutua myös lähemmäs nollabudjetilla. Mutta kerrankos täällä eletään, eikä lukion päättäminenkään aivan jokapäiväinen tapahtuma ole. Oman mielipiteeni mukaan on siis vähintäänkin tarpeellista avata ne tiukimmatkin rahahanat ja rällätä oikein kunnolla. Eiköhän siis laiteta elämämme parhaat pirskeet pystyyn ja mietitä huomista vasta myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti