Näin alkuun suuret pahoittelut hiljaiselosta. Kyselyjä uusista päivityksistä on tullut suunnasta jos toisestakin, joten taitaapi olla jo korkea aika raahata työn puuduttama takamukseni kirjoituskoneen äärelle. Viimeisen kuukauden aikana onkin ehtinyt tapahtua yhtä sun toista.
Ajalla 7.-31. heinäkuuta tivolimme seisoi aina niin upean Keskisen kyläkaupan mailla Tuurissa. Kauppiaan imagolle uskollisesti myös tivolimme kulki tällöin nimellä "Miljoonativoli". Eräänlaiseksi vetonaulaksi tivolin vuokrannut Keskinen halusi tarjota ilmaiset kyyditykset kaikille alle 13-vuotiaille lapsille, kuten aiempinakin vuosina. Tämä osoittautui työntekijän näkökulmasta hieman häiritseväksi tekijäksi, sillä samat kakarat kiersivät vempaimia useampina päivinä peräkkäin. Siinä vaiheessa, kun he oppivat nimesi, touhu ei ole enää välttämättä hauskaa.
Kolme viikkoa junttikylässä Pohjanmaalla saattaa joillekin olla liikaa. Siispä tilaisuuden tarjouduttua päätin ottaa kahden viikon palkattoman loman ja suunnata ensimmäistä kertaa puoleentoista kuukauteen kesälaitumille kotikulmille. Kahden viikon vauhdikkaan rentoutumisen jälkeen palasin Tuurin vääntämään viimeiset kolme työpäivää alta pois. Ja vihdoin pääsimme pois Tuurista, ei muuta kuin varikolle Jäniksenlinnaan.
Tämän rankan rupeaman jälkeen kaikille oli vuorossa viikon palkallinen loma. Osa työntekijöistä, minä mukaanlukien, sai tosin lisätöitä. Autovuokraamo Sixt oli vuokrannut Tivoli Sariolan vapaapudotustornin Jyväskylän Neste Rallyn ajaksi 1.-4. elokuuta. Näin Jyväskylästä päin kun olen, tarjottiin minulle luonnollisesti mahdollisuus tulla työskentelemään. Neljä päivää rallihumua tuntui oikein letkeältä ja meininki oli kovin rentoa. Päivätkään eivät pitkiä olleet.
Seuraava kylä tivolin kiertueaikataulussa oli Hämeenlinna, jossa viivyimme viikonlopun kestävien Elomessujen ajan. Siellä juhlimme myös erään kollegan 50-vuotissyntymäpäivää. Eräänä iltana päätin myös käydä katsastamassa messuilla esiintyneen Kotiteollisuus-yhtyeen esiintymisen. Hieman viihdettä puuduttavaan arkeen.
Ja tässä sitä nyt ollaan taas varikolla Jäniksenlinnassa. Ja melkoinen linna onkin, keskellä ei mitään ja kymmenen kilometriä lähimpään asutuskeskukseen. Eristyneisyys tekee mökkihöperöksi. Päivät sentään kuluvat monenlaista huoltohommaa tehdessä. Ensi tiistaina sitten suuntaamme kohti Kirkkonummea, joka onkin oman kiertueeni päätepysäkki. Sen jälkeen vuorossa home sweet home.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti