Tivolielämää: On the road again

Sunnuntai-iltana tuli taas aika laittaa sirkus kauniisti pakettiin ja valmistautua hyppäämään tien päälle. Tällä kertaa urakkaan upposi viime kertaan verrattuna tunti vähemmän, mikä tarkoitti tietenkin pitempiä yöunia. Aamulla taas pakkasimme saunan ja keittiön sekä heitimme roskikset lavalle. Tämän jälkeen olikin jo aika istuutua ratin taakse ja pistää kaasua pohjaan. Kello oli kutakuinkin puoli yksitoista.

Edessä oli siis noin 500 kilometriä Turusta Kuopioon. Melkoisen pitkä matka, ja ajovauhtikin oli pidettävä suunnilleen kahdeksassakympissä, sillä en toki halunnut tappaa tuota asuntoauton vanhusta. Mutta minnekäs tässä kiire valmiissa maailmassa? Kasaaminen alkaisi vasta seuraavana aamuna, joten tämän päivän tavoite olisi vain päästä perille. Aurinko paistoi koko matkan ja Bon Jovi raikasi auton stereoista. Ajaminen oli kyllä peijakkaan mukavaa ja tunnelma mitä loistavin, kun Lost Highway soi taustalla. Pysähdyksiä tuli tehtyä tarpeen mukaan. Ensimmäisen ruoka- ja tankkaustauon pidin hieman ennen Tampereelle saapumista.

Iso plussa matkassa oli myös se, että ajoreitti kulki Jyväskylän läpi. Tulipahan nähtyä hieman kotiseutua näin kuukauden poissaolon jälkeen. Kuitenkin loppumatkasta pieni paniikin poikanen alkoi kehittyä. Hankasalmen jälkeen auton bensavalo alkoi palaa, ja seuraava takkauspaikka olisi vasta Kuopiossa. On se kumma, miten Hankasalmen ja Kuopion väliltä ei löydy ainuttakaan huoltoasemaa! Vieras ja vanha auto alla, eikä mitään käsitystä, kuinka kauan se vielä kulkisi. Kaiken kukkuraksi auto ei sieltä ihan pieniruokaisimmasta päästä ole. Siinä sitten tuskahien valuessa laskeskelin kilometrejä ja toivoin, että löpö riittää. ABC-kyltin ilmaannuttua näkökenttään tiesin kuitenkin, että hyvinhän tässä käy.

Ajoin siis huoltoasemalle aikeenani tankata, mutta eikös juuri minun kohdalleni sattunut niin, että bensa-automaatti päätti kettuilla ja saattaa itsensä jonkinlaiseen virhetilaan. Ja rahanihan tietenkin jäivät koneeseen. Eipä silti hätää, ei muuta kuin kassalle ja siellä ongelmakin selvisi. Jouduin tosin odottamaan kymmenisen minuuttia ennen kuin sain rahani takaisin ja pääsin suuntaamaan toiselle mittarille. ABCeeltä tivolille oli matkaa enää muutaman rampin verran, ja loppumatka sujuikin rennosti ja pääsin turvallisesti perille kellon näyttäessä puolta seitsemää. Tuli siinä sitten ajettua koko 9-tie päästä päähän.

Kaikilla matka ei kuitenkaan sujunut yhtä hyvin. Eräs sankari sai tehtäväkseen ajaa traktoria kahden peräkärryn kera. Ja niinhän siinä kävi, kuten edelliselläkin matkalla, että moottorin hihna katkesi ja matka tyssäsi siihen pitkäksi aikaa. Lopulta hän saapui perille seuraavan päivän aamuna, takanaan noin vuorokauden mittainen matka. Voin sanoa, että ei näyttänyt kovin iloiselta tämä kaveri.

Eikä siinä vielä kaikki. Kävipä myös niin, että puolimatkassa yhden rekan moottori sanoi sopimuksensa irti. Tämä sattui tietenkin olemaan se rekka, joka veti minun kämppääni. Loppumatkan tuo auto kulki sitten hinurin avulla ja saapui perille hieman ennen kahta yöllä. Oli siinä odottamista, sillä illalla ei enää minkäänlaista hommaa ollut, kaikki viihdykkeet sun muut tavarat olivat tietenkin kämpällä ja ylläni oli ainoastaan likaiset työvaatteet. Jotenkin se aika sitten kului ja pääsin vihdoin nukkumaan. Tällainen reissu tällä kertaa.