Purku on tivolin rankin ajanjankso. Näin minä muilta työläisiltä alussa kuulin ja uumoilin, että mikähän siitä rankkaa oikein tekee. Eikös yleensä jonkin kokoaminen ole vaikeampaa kuin purkaminen?
Loppujen lopuksi itse purkaminen ei kovin vaikeaa ollutkaan. Vaikeuksia aiheutti kaikki muut ympärillä pyörivät rasitteet, joista suurimpana voinee mainita tiukasta aikataulusta johtuvan kiireen. Sen kuuluisan Kiireen.
Viimeisenä Lahden aukiolopäivänä tivoli aukaistiin tasan kahdeltatoista, aivan kuten sunnuntaisin kuuluukin. Keli oli mitä mainioin ja antoi aihetta jopa t-paitailuun. Lämpötila ja auringonpaiste näkyivät myös asiakkaiden määrässä. Koko tilvolikenttä oli populan peitossa, ja lippujonoa riitti pitkälle iltapäivään asti. Itse olin eräällä lasten karusellilla, joka ei erityinen menestyslaite ole, joten paineet omalla kohdallani jäivät hieman pienemmiksi.
Hyvän sään takia pidensimme aukioloa puoli seitsemään, jonka jälkeen laitettiin purkuvaatteet välittömästi niskaan ja alettiin hommiin. Siinä sitten jokainen tiimi purki omia vastuulaitteitaan, omalla tiimilläni ne olivat keinukaruselli ja saturno. Purku oli oikeastaan mukavaa, ja asiaa tietysti helpotti se, että olin itse myös kasaamassa kyseisiä laitteita. Näin ollen tiesin, mitä täytyy tehdä, eikä osani ollut vain seistä tumput suorina ja katsoa. Urakka vei noin kahdeksan tuntia (noin puolet siitä, mitä kasaukseen meni), ja taisi olla niin, että tuona aikana pidin jopa yhden vartin tauon. Aika kului nopeasti ja yhtäkkiä kello olikin jo kolme yöllä.
Nukkumaan siis pääsi myöhään ja uniaikaa jäi ruhtinaallisesti reilut kolme tuntia. Maanantaiaamulla herätys seitsemältä, nopeasti aamupalaa naamariin ja ei muuta kuin hommiin taas. Koska kuuluin sauna- ja terassiporukkaan, oli tehtävänämme laittaa sauna ja keittiö kuljetusvalmiiksi. Kun kaikki oli vihdoin valmista, pääsimme tien päälle suuntana Turku. Isompien ajoneuvojen ajamiseen vaadittavaa korttia kun en omista, en tietenkään tuon raskaskaluston ajuriksi joutunut. Niinpä omaksi tehtäväkseni jäi ajaa erään jantterin asuntoautoa, joka kauhutarinoista huolimatta osoittautuikin perin mukavaksi ajaa. Loppumatkasta väsymys alkoi jo hiipiä taakseni, mutta sitkeästi taistellen selvisin perille asti.
Turkuun pääsimme turvallisesti kukin omia aikojamme, mitä nyt yksi traktori jäi matkan varrelle, mutta sieltä sekin sitten lopulta saapui. Yhdeksän aikaan illalla taisi koko kalusto olla paikalla. Muutopäivänä ei laitteiden kasausta vielä aloiteteta, vaan kaikki sosiaaliset tilat hoidetaan ensin kuntoon. Tänä aamuna sitten aloitimme taas laitteiden rakentamisen, mikä kävi minulta jo huomattavasti helpommin kuin edelliskertana. Nyt onkin sitten jo yksi laite kokonaan valmis, ja toinen näprätään huomenna. Torstaina on jo avajaispäivä, ja illalla sulkemisen jälkeen lähdemme porukalla hohtokeilaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti