Tivolielämää: On the move

Purku on tivolin rankin ajanjankso. Näin minä muilta työläisiltä alussa kuulin ja uumoilin, että mikähän siitä rankkaa oikein tekee. Eikös yleensä jonkin kokoaminen ole vaikeampaa kuin purkaminen?

Loppujen lopuksi itse purkaminen ei kovin vaikeaa ollutkaan. Vaikeuksia aiheutti kaikki muut ympärillä pyörivät rasitteet, joista suurimpana voinee mainita tiukasta aikataulusta johtuvan kiireen. Sen kuuluisan Kiireen.

Viimeisenä Lahden aukiolopäivänä tivoli aukaistiin tasan kahdeltatoista, aivan kuten sunnuntaisin kuuluukin. Keli oli mitä mainioin ja antoi aihetta jopa t-paitailuun. Lämpötila ja auringonpaiste näkyivät myös asiakkaiden määrässä. Koko tilvolikenttä oli populan peitossa, ja lippujonoa riitti pitkälle iltapäivään asti. Itse olin eräällä lasten karusellilla, joka ei erityinen menestyslaite ole, joten paineet omalla kohdallani jäivät hieman pienemmiksi.

Hyvän sään takia pidensimme aukioloa puoli seitsemään, jonka jälkeen laitettiin purkuvaatteet välittömästi niskaan ja alettiin hommiin. Siinä sitten jokainen tiimi purki omia vastuulaitteitaan, omalla tiimilläni ne olivat keinukaruselli ja saturno. Purku oli oikeastaan mukavaa, ja asiaa tietysti helpotti se, että olin itse myös kasaamassa kyseisiä laitteita. Näin ollen tiesin, mitä täytyy tehdä, eikä osani ollut vain seistä tumput suorina ja katsoa. Urakka vei noin kahdeksan tuntia (noin puolet siitä, mitä kasaukseen meni), ja taisi olla niin, että tuona aikana pidin jopa yhden vartin tauon. Aika kului nopeasti ja yhtäkkiä kello olikin jo kolme yöllä.

Nukkumaan siis pääsi myöhään ja uniaikaa jäi ruhtinaallisesti reilut kolme tuntia. Maanantaiaamulla herätys seitsemältä, nopeasti aamupalaa naamariin ja ei muuta kuin hommiin taas. Koska kuuluin sauna- ja terassiporukkaan, oli tehtävänämme laittaa sauna ja keittiö kuljetusvalmiiksi. Kun kaikki oli vihdoin valmista, pääsimme tien päälle suuntana Turku. Isompien ajoneuvojen ajamiseen vaadittavaa korttia kun en omista, en tietenkään tuon raskaskaluston ajuriksi joutunut. Niinpä omaksi tehtäväkseni jäi ajaa erään jantterin asuntoautoa, joka kauhutarinoista huolimatta osoittautuikin perin mukavaksi ajaa. Loppumatkasta väsymys alkoi jo hiipiä taakseni, mutta sitkeästi taistellen selvisin perille asti.

Turkuun pääsimme turvallisesti kukin omia aikojamme, mitä nyt yksi traktori jäi matkan varrelle, mutta sieltä sekin sitten lopulta saapui. Yhdeksän aikaan illalla taisi koko kalusto olla paikalla. Muutopäivänä ei laitteiden kasausta vielä aloiteteta, vaan kaikki sosiaaliset tilat hoidetaan ensin kuntoon. Tänä aamuna sitten aloitimme taas laitteiden rakentamisen, mikä kävi minulta jo huomattavasti helpommin kuin edelliskertana. Nyt onkin sitten jo yksi laite kokonaan valmis, ja toinen näprätään huomenna. Torstaina on jo avajaispäivä, ja illalla sulkemisen jälkeen lähdemme porukalla hohtokeilaamaan.

Tivolielämää: Mä joka päivä töitä teen..

Edessä Saturno-laite, jonka kasasin ja jota pyöritin
ensimmäisenä aukiolopäivänä.

Tivoli on nyt ollut avoinna kutakuinkin viikon verran ja työntekoon on ehtinyt jo tottua. Lahdessa tivoli toimii vielä viikonlopun ajan, ja sunnuntaina heti sulkemisajan jälkeen alamme pakkaamaan kamppeita kasaan, jonka jälkeen vuorossa on Turku. Se onkin sitten kuulemma kaikkein kävijärikkain kaupunki.

Tällä viikolla oli muutamia perus ensiapu- ja paloturvallisuuskoulutuksia. Muuten työaika arkena on pääosin klo 16.00 - 20.00, lukuunottamatta huoltopäivää, jolloin herääminen on kahdeksalta. Töitä ei siis ajallisesti ole kovinkaan paljon, ja nukkua saa kaikessa rauhassa. Lauantai on viikon pahin päivä, sillä olemme auki kahdestatoista kahdeksaan ja hyvän kelin sattuessa porukkaakin piisaa.

Sää onkin tässä ulkoilma työssä todella ratkaiseva tekijä. Sunnuntaina aurinko paistoi ja lämmintäkin oli, joten kävijöitä oli runsaasti. Sateiset päivät, niin kuin tämäkin päivä, ovat taas aikamoista kidutusta. On nimittäin perin turhauttavaa laittaa laite pyörimään vain yhden asiakkaan takia. Työajat saattavat myös muuttua kelin takia. Sunnuntaina otettiin aukioloon puolen tunnin jatkoaika, kun taas tänään lyhennettiin vajaalla tunnilla.

Tivolityö on muutenkin enemmän elämäntapa kuin työ. Itse on vain sopeuduttava rytmiin ja totuttava ylimääräisiin hommiin. Eilenkin jouduimme aukiolon päätyttyä purkamaan parkkipaikalle korjausta varten kasatun Speedy-laitteen. Työskentelimme pienellä porukalla ja saimme tuon tivolin suurimman laitteen purettua kymmeneen mennessä. Mikäs siinä, mukavaa se oli. Ja kovan työn jälkeen maistuu aina sauna.

Olen nyt työskennellyt päivät lasten laitteilla. Laitteita pyritään vaihtamaan päivittäin, jotta työntekijät osaisivat käyttää mahdollisimman montaa vehjettä. On myös mielekkäänpää työskennellä, kun ei joka päivä tarvitse olla samalla karusellilla. Muutoin työ on melko samanlaista laitteesta riippumatta: kersat kyytiin, remmit kiinni ja laite pyörimään. Sitten sama toisin päin ja uudelleen. Ja vielä uudelleen. Jotkin laitteet tosin ovat toisia työläämpiä, kuten esimerkiksi keinukaruselli, jossa tänään olin. Siinä kun jokainen ipana täytyy köyttää yksitellen ja keinuja riittää vaikka kuinka monelle.

Tivoli ulkopuolelta. Koko aluetta ympäröivät rekat ja asuntovaunut. Oma asuntoni on keskimmäisessä rekassa.

Tivolielämää: Ja niin se alkoi

No niin, näin on nettitikku viimeinkin kantautunut luokseni välikäsien kautta. Eläköön, pääsen taas Facebookiin, päivät ilman sosiaalista mediaa ovat hermoja raastavia. Ja auttaahan netti myös pysymään perillä maailman menosta; ainoat uutiset, joihin olen törmännyt, ovat olleet iltapäivälehtien etusivut kaupareissuilla poiketessa.

Tivoli on siis nyt rantautunut Lahteen, ja parin päivän työskentelyn jälkeen laitteen ovat jo kasassa. Huomenna onkin sitten avajaispäivä, ja työtehtävät saan tietää aamulla. Tähän asti työ on ollut mukavaa ja mielenkiintoista, mutta myös rankkaa ja haastavaa. Tuo laitteiden kasaaminen kun ei aivan sitä maailman helpointa hommaa ole.

Aamuisin on herätty seitsemältä tai kahdeksalta ja ruvettu painamaan noin yhdeksäntuntista työpäivää. Iltaisin olenkin sitten soitellut kitaraa ja tehnyt
pitkän kävely/kauppareissun. On hieman outoa, että yhtäkkiä kaikki elintarvikkeet joutuukin ostamaan itse eikä jääkaapissa ole ruokaa automaattisesti. Ensimmäinen kauppareissu oli kyllä melkoista pyörimistä. No, tässähän sitä jo totuttelee omilleen muuttamiseen. Kenties viisain neuvo, mitä isäni on minulle opettanut, on "osta aina tarjouksesta", ja tätä olen tosiaan noudattanutkin. Voi veljet, siinä säästää pitkän pennin.

Tästä päästäänkin asumiseen. Asun siis muutaman neliömetrin kokokoisessa kopperossa, joka on rakennettu rekan peräkärryyn. Melkoisen pieni ja ahdas paikka asua, mutta kyllä tähän tottuu aika hyvin. Laitan myöhemmin kuvia, nyt olen aika väsynyt. Tämä työ imee kyllä mehut aika tehokkaasti.

Työtä on siis joka päivä, ja lomapäiviä saa alkaa käyttä vasta toukokuun puolenvälin paikkeilla. Viikonloput eivät siis hyppää esiin yhtä voimakkaasti kuin arkielämässä. Näin viikonloppuisin ei myöskään ole varaa juopotella, ei pelkästään rahan takia, vaan aamuisten puhallusten. Ei ole myöskään mahdollista lähteä ajelemaan kavereiden kanssa. Perjantain saapumisesta on siis muistutettava itseään jollain muulla keinolla. Siispä söin tänään tarjous-munkkipossun ja ostin Billy Joelin Pianoman levyn. Kelpaa tämä näinkin.

Me mennään sirkukseen!

Tämäkin päivitys olisi pitänyt hoitaa jo aikoja sitten, mutta jostakin syystä se vain on jäänyt tekemättä.

Pari viikkoa sitten sain keskellä päivää melkoisen puhelun. Luurin toisessa päässä puhui Tivoli Sariolan kenttäpäällikkö, joka minulle suotuisasti ilmoitti, että olen valittu työntekijäksi tivolin kiertueelle! Tämähän on aivan loistava homma, ja eihän sitä heti uskonut töihin pääsevänsä, kun sen työhakemuksen joskus hetken mielijohteesta lähetti. Kyseinen temppu poiki kuitenkin kutsun työhaastatteluun, ja aikani mietittyä päätinkin sitten uhrata päivän ja 50 euroa matkustaakseni junalla Keravalle, jossa kyseinen tilaisuus järjestettiin. Siellä sitten tuon kenttäpäällikön tapasin ja hän uskoi kovasti minun sopivan tivolin porukkaan.

Monille olen tästä asiasta jo ilmoittanut, mutta vieläkin törmää niihin, jotka asiasta eivät ole kuulleet. Työt siis alkavat tiistaina 10.4. Lahdessa, eli lomailuaikaa on jäljellä enää vain viikon verran. Tivolihan kulkee kiertueperiaatteella, ja työntekijät kulkevat tivolin mukana. Minua ei siis tule hetkiseen kotikulmilla näkymään ja kyllä tuo hieman jännittää, sillä kotiväkeä ja kavereita ei juurikaan tule tavattua. Toki ystävät ovat tervetulleita tivolilla käymään, kunhan asiasta tulee tieto tivolinväelle etukäteen. Ei kuitenkaan hätää, kyllä minä sieltä välillä poiskin pääsen. 11.5. jälkeen työntekijöille alkaa kerääntyä vapaapäiviä, joita sitten lähes oman mielen mukaan voi käytellä. Työn kokonaiskestoa ei ole vielä määrätty, mutta näillä näkymin olen kiertueella ainakin kesäkuun loppuun asti.

"Mitä sää siellä tivolissa siis oikein teet?" on kysymys, jota on tässä jo jonkin verran tullut kuultua. Tivolityö on pohjimmiltaan fyysistä ulkoilmatyötä, joka on jaettu kolmeen osaan: muutto, kasaus & purku ja asiakaspalvelu. Muutto on kalustun kuljettamista kaupungista toiseen, jota kuitenkaan minä itse en juurikaan tule tekemään, sillä työ vaatii rekkakortin. Kasaus ja purku ovatkin sitten jo meikäläisen hommia, eli kun lasti saapuu määränpäähän, niin muttereita ja pultteja aletaan heti näpräilemään. Työ tehdään tiimeittäin, ja kyllästymisen ehkäisemiseksi jokaisen tiimin vastuualueet vaihtuvat tietyin väliajoin. Tivolin aukioloaikaan, joka on useimpina päivinä klo 16-20, toimitaan joko erilaisten kojujen myyjinä, huolehditaan lipunmyynnistä tai "ajetaan" niitä laitteita.



Omasta mielestäni kuulostaa perin mukavalta. Ei ole aivan niitä perinteisimpiä töitä. Luulen kuitenkin, että edessä on  melko hauska kevät, jonka aikana tivoliporukasta muodostuu eräänlainen toinen perhe. Ensi tiistaina se sitten lähtee käyntiin! On hyvin todennäköistä, että tästä sirkuselämästä kuullaan vielä blogissani.

Mikäli kiinnostaa, missä päin maailmaa tivoli rullailee, voitte vilkaista kiertuekalenteria osoitteesta http://www.tivolisariola.fi/kalenteri/

Virpomisvitsaus

Palmusunnuntai. Päivä, jolloin tarinan mukaan eräs hippiäinen ratsasti aasilla Jerusalemiin, jossa ihmiset laskivat palmun oksia tielle kunnian osoituksena. Perin vinkeä tarina, uskokoot ken tahtoo. Sen verran tämä kertomus on kuitenkin maalliseen elämäämme vaikuttanut, että erityisesti pienillä ihmisillä on tapana kiertää näin palmusunnuntaisin ovelta ovelle pajun oksia heilutellen.

Tämä aamu meinasi alkaa ennenaikaisella sydänkohtauksella, kun nuo pienet noidat kymmenen aikaan ovikellolla minut herättivät. Eihän siinä mitään, onhan tuo mukavaa, kun toivottavat terveyttä tulevalle vuodelle. Mutta jotain tässä touhussa on kuitenkin pielessä.

Muistan kyllä, kuinka silloin pienenä odotettiin innolla pääsiäistä ja virpomista. Tiimarissa käytiin valitsemassa iso kasa koristeita ja pajuista poimittiin ne oksat, joissa kissat olivat kaikkein suurimpia. Kotona sitten tuntitolkulla työstettiin toinen toistaan muhkeampia vitsoja. Palmusunnuntain koittaessa pukeuduttiin niin viimeisen päälle noidiksi ja hymy korvissa kierrettiin karkin perässä naapurustoa. Ja jokainen antoi oman vitsansa aina vastineeksi palkkiosta.

Mutta mitä on tapahtunut? Mikä onkaan nykyään tärkeintä virpomisessa? Ilmeisesti juurikin se karamellien kerjääminen. On kerrassaan pöyristyttävää, kuinka viisihenkinen porukka tulee, mutisee hätiköidysti lorun ja antaa palkkiota vastaan YHDEN vitsan. Olivat sentään viitsineet laittaa siihen jopa kaksi sulkaa koristeeksi. Tämä antaa tietysti aivan uudenlaisen kuvan virpomisesta ja kyseenalaistaa sen pohjimmaisen tarkoituksen.

Ilmeisesti lapset oppivat hyvinkin nopeasti, kuinka elää tässä nykyajan materialistisessa maailmassa. Miksi nähdä paljon vaivaa karamellien eteen, kun sama saalis hoituu vähemmälläkin panostuksella? Se on sitä tehokkuutta! Lisäksi virpominen tuntuu olevan vain tekosyy, jonka nojalla lapset saavat ylimääräisen karkkipäivän. Kyllä se on varsinainen vitsi.

Jos nyt koittaa jotain positiivista tästä löytää, niin eipähän niitä vitsoja tullut ainakaan montaa maljakollista. Roskiinhan nuo menevät kuitenkin. Ja pääsinpäs sentään eroon niistä kuivuneista karkeista, jotka kaapin pohjalla lojuivat. Niin oikein mahtavaa palmusunnuntaita teillekin.