Tivolielämää: Here I go again

Näin alkuun suuret pahoittelut hiljaiselosta. Kyselyjä uusista päivityksistä on tullut suunnasta jos toisestakin, joten taitaapi olla jo korkea aika raahata työn puuduttama takamukseni kirjoituskoneen äärelle. Viimeisen kuukauden aikana onkin ehtinyt tapahtua yhtä sun toista.

Ajalla 7.-31. heinäkuuta tivolimme seisoi aina niin upean Keskisen kyläkaupan mailla Tuurissa. Kauppiaan imagolle uskollisesti myös tivolimme kulki tällöin nimellä "Miljoonativoli". Eräänlaiseksi vetonaulaksi tivolin vuokrannut Keskinen halusi tarjota ilmaiset kyyditykset kaikille alle 13-vuotiaille lapsille, kuten aiempinakin vuosina. Tämä osoittautui työntekijän näkökulmasta hieman häiritseväksi tekijäksi, sillä samat kakarat kiersivät vempaimia useampina päivinä peräkkäin. Siinä vaiheessa, kun he oppivat nimesi, touhu ei ole enää välttämättä hauskaa.

Kolme viikkoa junttikylässä Pohjanmaalla saattaa joillekin olla liikaa. Siispä tilaisuuden tarjouduttua päätin ottaa kahden viikon palkattoman loman ja suunnata ensimmäistä kertaa puoleentoista kuukauteen kesälaitumille kotikulmille. Kahden viikon vauhdikkaan rentoutumisen jälkeen palasin Tuurin vääntämään viimeiset kolme työpäivää alta pois. Ja vihdoin pääsimme pois Tuurista, ei muuta kuin varikolle Jäniksenlinnaan.

Tämän rankan rupeaman jälkeen kaikille oli vuorossa viikon palkallinen loma. Osa työntekijöistä, minä mukaanlukien, sai tosin lisätöitä. Autovuokraamo Sixt oli vuokrannut Tivoli Sariolan vapaapudotustornin Jyväskylän Neste Rallyn ajaksi 1.-4. elokuuta. Näin Jyväskylästä päin kun olen, tarjottiin minulle luonnollisesti mahdollisuus tulla työskentelemään. Neljä päivää rallihumua tuntui oikein letkeältä ja meininki oli kovin rentoa. Päivätkään eivät pitkiä olleet.

Seuraava kylä tivolin kiertueaikataulussa oli Hämeenlinna, jossa viivyimme viikonlopun kestävien Elomessujen ajan. Siellä juhlimme myös erään kollegan 50-vuotissyntymäpäivää. Eräänä iltana päätin myös käydä katsastamassa messuilla esiintyneen Kotiteollisuus-yhtyeen esiintymisen. Hieman viihdettä puuduttavaan arkeen.

Ja tässä sitä nyt ollaan taas varikolla Jäniksenlinnassa. Ja melkoinen linna onkin, keskellä ei mitään ja kymmenen kilometriä lähimpään asutuskeskukseen. Eristyneisyys tekee mökkihöperöksi. Päivät sentään kuluvat monenlaista huoltohommaa tehdessä. Ensi tiistaina sitten suuntaamme kohti Kirkkonummea, joka onkin oman kiertueeni päätepysäkki. Sen jälkeen vuorossa home sweet home.

Tivolielämää: It's my life

Heipähei taas pitkästä aikaa! Viimeisistä tivolikuulumisista onkin jo kulunut aikamoisesti aikaa, joten uusi päivitys lienee taas paikallaan. Kiertue alkaa olla jo kutakuinkin puolivälissä, ja täytenee sanoa, että aika ei ole koskaa juossut yhtä nopeasti kuin täällää ollessa. Viimeinen kuukausi on tuntunut lähes viikon mittaiselta. Elämään on tottunut jo sen verran että kiirettä pois ei vielä ole syntynyt. Olihan toki mukavaa päästä kesäkuun alussa käymään kotona lakkiaisten merkeissä. Kotiseuduilla myös kavereita tuli moikattua ja plussana vielä Mötley Crüen keikka Helsingin Kaisaniemessä, jossa tuttua jengiä olikin sankoin joukoin. Vaikka täällä uusia tuttavuuksia syntyykin, ei silti sovi unohtaa vanhoja ystäviä. Kotiin pääsen taas heinäkuun puolivälin paikkeilla, jolloin tiedossa on kahden viikon mittainen loma.

Porukasta on tullut entistä tiiviimpi ja janttereita on oppinut tuntemaan paremmin. Tässä vaiheessa voin jo sanoa hyvinkin kuuluvani porukkaan. Työ on edelleenkin mukavaa, varsinkin aurinkoisella säällä. Eilen satoi vettä ja jäätävä tuuli oli viedä mukanaan. Sellaisina päivinä töihin ei ehkä mielellään menisi. Muutamia hellepäiviäkin on ollut ja sekös vasta mukavaa on ollutkin kun porukkaa riittää ja kaikilla on hyvä mieli. Juhannuksen vietimme Kauhavalla lentosotakoulun alueella Lentäjien juhannus -nimisen tapahtuman merkeissä. Varuskunnan lakkauttamisesta johtuen viimeistä kertaa järjestettävä tapahtuma oli varsin suosittu ja poiki jopa kävijäennätyksen. Ruuhkaa siis oli ja mikäs sen hauskempaa! Aikataulu oli kuitenkin rankka ja kyllähän tuo pisti hieman väsyttämään. Palkinnoksi tulevasta panostuksesta pääsimme kaikki käymään porukalla Powerpark-huvipuistossa ennen juhannusta.

Tällä hetkellä olemme pystyttäneet leirimme Raaheen paikallisten festareiden ajaksi. Tivoliväki pääsee vieläpä näille festareille aivan ilmaiseksi! Itse ajattelin käydä perantaina katsastamassa Mokoma- ja Terveet Kädet -yhtyeiden esiintymiset. Kenttä on aivan meren rannassa. Oikein mukavat näkymät kämpän ikkunasta. Mikäs tässä ollessa kun elämä maistuu ja palkka juoksee! Lopuksi vielä hieman kuvia.

Työvaatetusta

Iisalmessa kenttä oli aivan Olvin panimon vieressä
Siinäpä nähtävyys!

Juhannusyö

Tivolielämää: Home sweet home



Pyyntöjäkin tätä asiaa koskien on sadellut, joten luulen, että teitä kiinnostaa tietää, millaisessa paikassa majailen. Osalla tivolityöntekijöistä on matkassa omat asuntovaunut, mutta ne, joilla moisia yleellisyyksiä ei ole, saavat käyttöönsä tivolin tarjoaman "yksiön". Tämä muutaman neliömetrin laajuinen luksuslokaali sijaitsee rekassa, ja täällä tulen viettämään koko kesän. Kuvassa on asunto ulkoa päin. Oman kämppäni ikkuna on toinen oikealta.

Asunnon tarjoama viihdykekatras ei ole järin mahtava. Sänky löytyy, samoin myös jääkaappi. Lisäksi on myös perus vaatekaappi ja mikro, joka kämpän vakiovarusteisiin ei kuulu. Harmiksi joudun toteamaan, että sen antama ilo ei ole kovin suuri, rikkinäinen kun on. No, voipahan se sentään ruokakomeron virkaa ajaa. Mukana on tietysti myös tietokone, kuinkas muuten tätä päivittelisin, ja kitara, jota ilman en pitempään reissuun voi missään nimessä lähteä.



Ensimmäiset päivät olivat melkoista totuttelua, mutta asuntoon sopeutui melko nopeasti. Olen tottunut jo niin, että voin jopa kutsua sitä kodiksi. Kotihan se minulle nyt toistaiseksi on, yksinkertaisesta ulkoasustaan huolimatta. Loppujen lopuksi aika, jota täällä vietän, on minimaalisen pieni. Lähinnä yöt nukkuen. Muutoin ollaan joko töissä, lenkillä, kaupassa, grillaamassa tai saunomassa. Ei ole siis kovin suurta syytä eristäytyä neljän pienen seinän sisään.

Asunto on liikkuvaa mallia, ja sain oppia kantapään kautta, että tavarat on kiinnitettävä kunnolla muuton ajaksi. Ei nimittäin tullut mieleen, että joku voi kössiä ja vaikkapa rymistellä niin, että koko rekka heiluu. Olipa mukavaa päästä illalla kämppään, jossa kaikki tavarat olivat levällään. Myös jääkaapin sulatuslokerosta tullut vesi oli lattialla varsinaisen miellyttävää.



Tavarat on syytä kiinnittää kunnolla muuton
ajaksi, tai käy näin.

Kuva on otettu kämpän ovelta. Tilaa ei ole
järin runsaasti. Vaatekaappi ja pieni
pöytä mikron kera löytyvät oikealta
kulman takaa.



Tivolielämää: On the road again

Sunnuntai-iltana tuli taas aika laittaa sirkus kauniisti pakettiin ja valmistautua hyppäämään tien päälle. Tällä kertaa urakkaan upposi viime kertaan verrattuna tunti vähemmän, mikä tarkoitti tietenkin pitempiä yöunia. Aamulla taas pakkasimme saunan ja keittiön sekä heitimme roskikset lavalle. Tämän jälkeen olikin jo aika istuutua ratin taakse ja pistää kaasua pohjaan. Kello oli kutakuinkin puoli yksitoista.

Edessä oli siis noin 500 kilometriä Turusta Kuopioon. Melkoisen pitkä matka, ja ajovauhtikin oli pidettävä suunnilleen kahdeksassakympissä, sillä en toki halunnut tappaa tuota asuntoauton vanhusta. Mutta minnekäs tässä kiire valmiissa maailmassa? Kasaaminen alkaisi vasta seuraavana aamuna, joten tämän päivän tavoite olisi vain päästä perille. Aurinko paistoi koko matkan ja Bon Jovi raikasi auton stereoista. Ajaminen oli kyllä peijakkaan mukavaa ja tunnelma mitä loistavin, kun Lost Highway soi taustalla. Pysähdyksiä tuli tehtyä tarpeen mukaan. Ensimmäisen ruoka- ja tankkaustauon pidin hieman ennen Tampereelle saapumista.

Iso plussa matkassa oli myös se, että ajoreitti kulki Jyväskylän läpi. Tulipahan nähtyä hieman kotiseutua näin kuukauden poissaolon jälkeen. Kuitenkin loppumatkasta pieni paniikin poikanen alkoi kehittyä. Hankasalmen jälkeen auton bensavalo alkoi palaa, ja seuraava takkauspaikka olisi vasta Kuopiossa. On se kumma, miten Hankasalmen ja Kuopion väliltä ei löydy ainuttakaan huoltoasemaa! Vieras ja vanha auto alla, eikä mitään käsitystä, kuinka kauan se vielä kulkisi. Kaiken kukkuraksi auto ei sieltä ihan pieniruokaisimmasta päästä ole. Siinä sitten tuskahien valuessa laskeskelin kilometrejä ja toivoin, että löpö riittää. ABC-kyltin ilmaannuttua näkökenttään tiesin kuitenkin, että hyvinhän tässä käy.

Ajoin siis huoltoasemalle aikeenani tankata, mutta eikös juuri minun kohdalleni sattunut niin, että bensa-automaatti päätti kettuilla ja saattaa itsensä jonkinlaiseen virhetilaan. Ja rahanihan tietenkin jäivät koneeseen. Eipä silti hätää, ei muuta kuin kassalle ja siellä ongelmakin selvisi. Jouduin tosin odottamaan kymmenisen minuuttia ennen kuin sain rahani takaisin ja pääsin suuntaamaan toiselle mittarille. ABCeeltä tivolille oli matkaa enää muutaman rampin verran, ja loppumatka sujuikin rennosti ja pääsin turvallisesti perille kellon näyttäessä puolta seitsemää. Tuli siinä sitten ajettua koko 9-tie päästä päähän.

Kaikilla matka ei kuitenkaan sujunut yhtä hyvin. Eräs sankari sai tehtäväkseen ajaa traktoria kahden peräkärryn kera. Ja niinhän siinä kävi, kuten edelliselläkin matkalla, että moottorin hihna katkesi ja matka tyssäsi siihen pitkäksi aikaa. Lopulta hän saapui perille seuraavan päivän aamuna, takanaan noin vuorokauden mittainen matka. Voin sanoa, että ei näyttänyt kovin iloiselta tämä kaveri.

Eikä siinä vielä kaikki. Kävipä myös niin, että puolimatkassa yhden rekan moottori sanoi sopimuksensa irti. Tämä sattui tietenkin olemaan se rekka, joka veti minun kämppääni. Loppumatkan tuo auto kulki sitten hinurin avulla ja saapui perille hieman ennen kahta yöllä. Oli siinä odottamista, sillä illalla ei enää minkäänlaista hommaa ollut, kaikki viihdykkeet sun muut tavarat olivat tietenkin kämpällä ja ylläni oli ainoastaan likaiset työvaatteet. Jotenkin se aika sitten kului ja pääsin vihdoin nukkumaan. Tällainen reissu tällä kertaa.

Tivolielämää: Hulinaa ja vilskettä

Vapun aika on tivolille menestyksekästä ja tärkeää aikaa. Aivan kuten me jyväskyläläiset olemme tottuneet saamaan Suomen tivolin vieraaksemme joka vappu, saapuu tivoli Sariola aina Turkuun. Suuri kaupunki ja hyvä ajankohta tietää tietysti rutkasti rahaa, ja rahahan se tätä maailmaa pyörittää. Grillityöntekijän mukaan koko puolen vuoden kauden tuotosta noin kolmannes tulee Turusta puolentoista viikon aikana. On se melkoista.


Hulinapäivien ajaksi laadittiin normaalista poikkeava laitemiehitys, jota ei muutettu lainkaan päivittäin kuten yleensä. Samat henkilöt siis pyörittivät samoja laitteita perjantaista tiistaihin. Väkeä oli odotettavissa runsaasti, joten työntekijöiden määrää laitteilla lisättiin, jotta ihmisiltä saataisiin kiskottua enemmän rahaa nopeammin. Kaupunkikohtaiset tilapäistyöntekijät saivat pyörittää lastenlaitteita, kun taas vakituiset sijoitettiin isommille vehkeille.

Minun tehtäväni oli toimia kummitusjunalla puolalaisen työtoverini kanssa. Heppu osoittautui mukavaksi ja hänen kanssaan oli hauska keskustella. Suurimman osan työajasta nyhdin ihmisiltä lippuja ja ohjasin heitä laitteeseen. Työ meni kutakuinkin näin: "Matkaliput kiitos. Ja sitten odotetaan pieni hetki. Sieltä tuleekin vapaa vaunu, voitte mennä. Älkää ryntäilkö, ei ole kiirettä. Poistuminen toiselta puolelta. Ja montakos teitä tulikaan kyytiin? Noin, olkaa hyvä." Toverini ruokatunnin aikana minun täytyi hoitaa laitetta yksin ja sekös vasta oli velmua touhua. Koita siinä nyt sitten samalla ottaa lippuja, opastaa ja ajaa vielä junaa. Hieman meinasi kiire tulla.


Efekteiltään kummitusjuna on vielä auttamattomasti lapsekengissä, ja tästä asiakkaat antoivatkin hieman palautetta. Niinpä kenttäpäällikkö päätti laittaa yhden hepun kummitusjunan sisälle pelottelemaan. Se tuntui toimivan oikein hyvin, eikä palautetta enää tullun. Efekteihin on todennäköisesti tulossa lisäystä vielä kesän aikana.

Vappuaattona asiakkaita oli selvästi odotettua vähemmän. Jonoa kylläkin riitti pitkään, mutta kenttä ei ollut läheskään täysi. Rannekkeita ei ollut vappuna käytössä, joten lippuja tuli oikein urakalla. Lippupiikkikin täyttyi pävin aikana, mikä vie normaalisti suunnilleen neljä päivää. Vappupäivä oli taas varsinaista myllyä. Porukkaa riitti aamusta iltaan ja kentällä ei tyhjää kohtaa näkynytkään. Avasimme kymmeneltä ja jonoa kertyi heti. Ensimmäisen kerran laite seisoi vasta puoli seitsemän jälkeen illalla. Olipahan ainakin tekemistä ja lippuja kertyi reilusti yli kaksi piikillistä. Aurinko paistoi mukavasti ja jättikin sitten otsaan pipon takia kivat rusketusrajat. No peijakas.

Vappuaaton lippupiikki klo 14, 16, 18 ja 21

Vappupäivänä sitä porukkaa oli

Aurinko laskee keilahallin taa

Tivolielämää: On the move

Purku on tivolin rankin ajanjankso. Näin minä muilta työläisiltä alussa kuulin ja uumoilin, että mikähän siitä rankkaa oikein tekee. Eikös yleensä jonkin kokoaminen ole vaikeampaa kuin purkaminen?

Loppujen lopuksi itse purkaminen ei kovin vaikeaa ollutkaan. Vaikeuksia aiheutti kaikki muut ympärillä pyörivät rasitteet, joista suurimpana voinee mainita tiukasta aikataulusta johtuvan kiireen. Sen kuuluisan Kiireen.

Viimeisenä Lahden aukiolopäivänä tivoli aukaistiin tasan kahdeltatoista, aivan kuten sunnuntaisin kuuluukin. Keli oli mitä mainioin ja antoi aihetta jopa t-paitailuun. Lämpötila ja auringonpaiste näkyivät myös asiakkaiden määrässä. Koko tilvolikenttä oli populan peitossa, ja lippujonoa riitti pitkälle iltapäivään asti. Itse olin eräällä lasten karusellilla, joka ei erityinen menestyslaite ole, joten paineet omalla kohdallani jäivät hieman pienemmiksi.

Hyvän sään takia pidensimme aukioloa puoli seitsemään, jonka jälkeen laitettiin purkuvaatteet välittömästi niskaan ja alettiin hommiin. Siinä sitten jokainen tiimi purki omia vastuulaitteitaan, omalla tiimilläni ne olivat keinukaruselli ja saturno. Purku oli oikeastaan mukavaa, ja asiaa tietysti helpotti se, että olin itse myös kasaamassa kyseisiä laitteita. Näin ollen tiesin, mitä täytyy tehdä, eikä osani ollut vain seistä tumput suorina ja katsoa. Urakka vei noin kahdeksan tuntia (noin puolet siitä, mitä kasaukseen meni), ja taisi olla niin, että tuona aikana pidin jopa yhden vartin tauon. Aika kului nopeasti ja yhtäkkiä kello olikin jo kolme yöllä.

Nukkumaan siis pääsi myöhään ja uniaikaa jäi ruhtinaallisesti reilut kolme tuntia. Maanantaiaamulla herätys seitsemältä, nopeasti aamupalaa naamariin ja ei muuta kuin hommiin taas. Koska kuuluin sauna- ja terassiporukkaan, oli tehtävänämme laittaa sauna ja keittiö kuljetusvalmiiksi. Kun kaikki oli vihdoin valmista, pääsimme tien päälle suuntana Turku. Isompien ajoneuvojen ajamiseen vaadittavaa korttia kun en omista, en tietenkään tuon raskaskaluston ajuriksi joutunut. Niinpä omaksi tehtäväkseni jäi ajaa erään jantterin asuntoautoa, joka kauhutarinoista huolimatta osoittautuikin perin mukavaksi ajaa. Loppumatkasta väsymys alkoi jo hiipiä taakseni, mutta sitkeästi taistellen selvisin perille asti.

Turkuun pääsimme turvallisesti kukin omia aikojamme, mitä nyt yksi traktori jäi matkan varrelle, mutta sieltä sekin sitten lopulta saapui. Yhdeksän aikaan illalla taisi koko kalusto olla paikalla. Muutopäivänä ei laitteiden kasausta vielä aloiteteta, vaan kaikki sosiaaliset tilat hoidetaan ensin kuntoon. Tänä aamuna sitten aloitimme taas laitteiden rakentamisen, mikä kävi minulta jo huomattavasti helpommin kuin edelliskertana. Nyt onkin sitten jo yksi laite kokonaan valmis, ja toinen näprätään huomenna. Torstaina on jo avajaispäivä, ja illalla sulkemisen jälkeen lähdemme porukalla hohtokeilaamaan.

Tivolielämää: Mä joka päivä töitä teen..

Edessä Saturno-laite, jonka kasasin ja jota pyöritin
ensimmäisenä aukiolopäivänä.

Tivoli on nyt ollut avoinna kutakuinkin viikon verran ja työntekoon on ehtinyt jo tottua. Lahdessa tivoli toimii vielä viikonlopun ajan, ja sunnuntaina heti sulkemisajan jälkeen alamme pakkaamaan kamppeita kasaan, jonka jälkeen vuorossa on Turku. Se onkin sitten kuulemma kaikkein kävijärikkain kaupunki.

Tällä viikolla oli muutamia perus ensiapu- ja paloturvallisuuskoulutuksia. Muuten työaika arkena on pääosin klo 16.00 - 20.00, lukuunottamatta huoltopäivää, jolloin herääminen on kahdeksalta. Töitä ei siis ajallisesti ole kovinkaan paljon, ja nukkua saa kaikessa rauhassa. Lauantai on viikon pahin päivä, sillä olemme auki kahdestatoista kahdeksaan ja hyvän kelin sattuessa porukkaakin piisaa.

Sää onkin tässä ulkoilma työssä todella ratkaiseva tekijä. Sunnuntaina aurinko paistoi ja lämmintäkin oli, joten kävijöitä oli runsaasti. Sateiset päivät, niin kuin tämäkin päivä, ovat taas aikamoista kidutusta. On nimittäin perin turhauttavaa laittaa laite pyörimään vain yhden asiakkaan takia. Työajat saattavat myös muuttua kelin takia. Sunnuntaina otettiin aukioloon puolen tunnin jatkoaika, kun taas tänään lyhennettiin vajaalla tunnilla.

Tivolityö on muutenkin enemmän elämäntapa kuin työ. Itse on vain sopeuduttava rytmiin ja totuttava ylimääräisiin hommiin. Eilenkin jouduimme aukiolon päätyttyä purkamaan parkkipaikalle korjausta varten kasatun Speedy-laitteen. Työskentelimme pienellä porukalla ja saimme tuon tivolin suurimman laitteen purettua kymmeneen mennessä. Mikäs siinä, mukavaa se oli. Ja kovan työn jälkeen maistuu aina sauna.

Olen nyt työskennellyt päivät lasten laitteilla. Laitteita pyritään vaihtamaan päivittäin, jotta työntekijät osaisivat käyttää mahdollisimman montaa vehjettä. On myös mielekkäänpää työskennellä, kun ei joka päivä tarvitse olla samalla karusellilla. Muutoin työ on melko samanlaista laitteesta riippumatta: kersat kyytiin, remmit kiinni ja laite pyörimään. Sitten sama toisin päin ja uudelleen. Ja vielä uudelleen. Jotkin laitteet tosin ovat toisia työläämpiä, kuten esimerkiksi keinukaruselli, jossa tänään olin. Siinä kun jokainen ipana täytyy köyttää yksitellen ja keinuja riittää vaikka kuinka monelle.

Tivoli ulkopuolelta. Koko aluetta ympäröivät rekat ja asuntovaunut. Oma asuntoni on keskimmäisessä rekassa.